"Silloin hän avasi silmänsä ja huomasi, että sai kuitenkin olla ja elää, kulkea maan päällä etelään tai pohjoiseen tai olla vaikka kulkematta, pysyä tässä. Aina hänellä kuitenkin olisi elämä ja sillä arvo, tämän elämän itsensä arvo, laivat olivat uponneet mutta hän ei."
Merikapteeni Huurna painaa eteenpäin, vaikka hänen laivansa toinen toisensa jälkeen uppoavat maailman merillä ja satamissa. Kotikylän isännät uskovat nuoren mutta epävarman miehen meritaitoihin ja rakennuttavat tälle laivan aina entisen menetettyään.
Niin kuin vain elämä itse, Huurnan ura täyttyy haaksirikoista, myrskyistä, tyvenistäkin hetkistä, aallokoista ja karikoista. Ohikiitävien onnen hetkien lisäksi hän saa kokea paljon menetystä ja ikävää. Merikapteeni tuntee itsensä usein epäonniseksi ja taitamattomaksi. Hän häpeää jokaisen laivan uppoamista ja palaa kotiin kuin koira häntä koipien välissä. Pian hän on kuitenkin taas reipas ja täynnä varmuutta, uskoa huomiseen ja itseensä, kunnes pelko ja ihmetys elämän arvaamattomuudesta yllättävät taas.
"Jos hän hetken uskoi, että hän oli nyt kokenut mies ja osasi jo ottaa rauhallisesti ja saattoi itse valita suhtautumisensa maailmaan, maailma todisti hänelle heti, että se ei pitänyt näitä hänen suhtautumisiaan minään."
Tammisen tragikoominen, mutta lempeän kaunis tarina hieman liian kiltistä kapteeni Huurnasta pitää sisällään runsaasti viisautta, joka vähitellen tavoittaa päähenkilönsäkin. Huurna ehtii kovaonnisen elämänsä aikana miettiä suhtautumistaan niin ihmisiin, sattumaan, työntekoon kuin oppimiseenkin, maailmaan ylipäätään. - Suhdettaan elämään.
"Nuorena hän luuli, että hänen asiansa tulisivat jonakin päivänä valmiiksi; vanhemmiten hänelle selvisi, että mikään ei koskaan valmistuisi."
Pieni Meriromaani on lohdullinen. Elämä on arvaamatonta, mutta harvoin se ottaa enempää kuin minkä ihminen kestää. Tammisen huumori on surumielistä, eikä tummien pilvien jälkeen ihan aina paista aurinko, mutta tarina on kokonaisuutena sympaattinen ja turvallinen, eikä loppujen lopuksi ollenkaan pessimistinen. Se on kuin pienoisromaaniksi venytetty viisas aforismi.
"Jos mies antaa kaikkensa, se saattaa tässä maailmassa riittää."
Lue lisää Meriromaanista vaikkapa Kirsiltä tai Elinalta! Pikkuinen romaani on herättänyt vahvoja tunteita. Minulle Tammisen tuotanto ei ollut entuudestaan tuttua, mutta mielellään lukisin lisää. Vaikkei Meriromaani muuten ole tyyliltään ihan lähellä sydäntäni, taidan pitää kirjailijan vähäeleisestä kielestä, jossa vähän on paljon.
Minulle Meriromaanista tuli yksi vuoden parhaista - luultavasti jopa paras - lukuelämyksistä. Olen aikeissa mennä ostamaan kirjan omaan hyllyyn, ja monesti olen jo ehtinyt kirjastossa pohtia, lukisinko kirjan uudestaan. Minuakin kiehtoo Tammisen vähäeleinen mutta suurimerkityksinen tyyli.
VastaaPoistaTyylissä on myös jotain rauhallisen verkkaista ja vanhahtavaa, mikä sopii tarinan aikakauteen ja päähenkilön luonteeseen.
PoistaKomppaan Sirriä tuossa edellä, eli ei ole vielä tullut Meriromaanin ylittänyttä tänä vuonna vastaan. Olen lukenut Tammista aika paljonkin ja pitänytkin, mutta tämä oli minulle kirkkain tähti tähän menessä. Tosin muutama on tuossa lukemattakin. .)
VastaaPoistaTammisella tosiaankin vähän on paljon. <3